Niin paljon

Niin paljon teitä kaipasin, niin paljon,
että kyyneleet valuivat mustikkapiirakkataikinan sekaan
ja ostin pieniä vaatteita ja ajattelin,
että en ikinä valita valvomisesta
ja tekisin aina kaikki ruuat itse
jos vain saisin olla äiti.

Jos vain saisin olla äiti,
en valvoessani teidän kanssanne välittäisi onko päivä vai yö
ja puhuisin teille aina lempeällä äänellä
enkä ikinä korottaisi teille ääntäni
olisi päivä tai yö.

Niin paljon kaipasin,
että käänsin katseeni kohduista ja äideistä
ja kyyneleeni valuivat monen vuoden verran,
koska niin paljon kaipasin teitä
oli päivä tai yö
ja välilä kaipasin niin paljon,
etten halunnut nähdä ketään tai mitään.

Niin paljon teitä kaipasin ja nyt tämänkin haluan muistaa,
kun korotan teille ääntäni
ja turvaudun einesruokiin
ja ostan isoja vaatteita ja kenkiä ja toppavaatteita
ja kun te huudatte minun olevan maailman paskin äiti
ja kun valitan huonosti nukutusta yöstä
ja kun sylini ja sydämeni ovat teitä täynnä päivin ja öin
niin haluan muistaa,
että mitään muuta en ole elämässäni niin paljon kaivannut kuin teitä.

– ur Ehdinkö?, Heli Manninen

1 kommentar

Under citat

Ett svar till “Niin paljon

  1. Hjärtskärande fint!

Lämna en kommentar